Muutoksia Tuunissa

Taidepaja Tuunissa on tapahtunut muutoksia, niistä päälimmäisenä ihan fyysinen muutto uusiin tiloihin K.H. Renlundin museon Roosin talon pihassa olevaan piharakennukseen, Suolamakasiiniin. Purkasimme haikein mielin Vohvelikahvilan tiloista teokset seiniltä ja materiaalit pusseihin ja laatikoihin.

Huomasimme samalla, miten valtavasti töitä talven aikana olikaan syntynyt, osa keskeneräisiä ja osa valmiita.

Uudet tilat eivät olleet ihan itsestään valmiit, vaan Suolamakasiinit olivat vuosia  toimineet varastona ja satunnaisena työpajatilana. Aloitimme raivaamalla. Järjestely toimi tavallaan puhdistavana operaationa ja rakensimme tilasta omaa.

Tilan pohjana toimi yhdessä rakennettu suunnitelma ja haavekuva, jota lähdettiin luomaan todeksi. Tilaan haluttiin keltaista, oranssia, värikkyyttä, retrosohva, taidetta, kahvia ja mattoja.

18986582_10155312735568476_1057730424_o

Osa hyllyistä ja koreista ostettiin käytännön syistä uutena, mutta kierrätysteeman mukaisesti päällystimme pahvilaatikoita farkkukankaalla ja hain kierrätyskeskuksesta erilaisia koreja ja laatikoita. Lopputulos on meidän mielestä viihtyisä ja muutos oli melkoinen. Seinille ripustettiin tekemiämme tekstiilitöitä.

This slideshow requires JavaScript.

Halusimme esitellä uusia tiloja myös muille ja Siivouspäivän kirppistapahtuman yhteydessä avasimme toimintaamme avoimessa Tuunissa. Työpajoissa rakennettiin erilaisia koruja ja kodinesineitä pyörän osista ja muista rojuista. Ekovingen puutarhan Jouni piirrätti pajassa ihmisillä pyörän osista rakentamallaan laiteella hienoja geometrisiä piirrustuksia.  Sade ajoi suurimman osan myyjistä kotiin ennen aikojaan, mutta meidän tiloissa riitti vilinää koko päivän. Upeita  kohtaamisia riitti ja tuloksena syntyi kauniita esineitä ja upeita taideteoksia.

Tuuni jatkaa vielä kesäkuun uusissa tiloissa ja saimme viime kerralla uuden osallistujankin. Heinäkuu lomaillaan ja elokuussa jatketaan. Kaikenlaisia uusia juttujakin on tiedossa. Ihanaa, muutokset on hyvästä, ne pitää asiat ja energiat liikkeellä.

-minttu-

19022467_10155312735318476_1027352083_o

eu-blogi

Advertisements

Tekstiilijäte taiteeksi ja tavaraksi eli överisti vain väriä, ei kulutusta

Tiesitkö, että kun kasvatetaan yhden t-paidallisen verran puuvillaa, sen kasvattamiseen kuluu noin 7 ja puoli ammeellista vettä, valmistusprosessissa vettä kuluuvielä lisäksi 20 000 teekupin verran ja vaarallisia kemikaaleja käytetään puolentoista jauhopaketin verran.? Vain yhden T-paidan valmistukseen siis. HUH. Urban Times sivusto on julkaissut lyhyesti asian selittävän t-paidan tarinan sarjakuvana. Lisään sen tämän postauksen loppuun.

Tekstiilejä kulutetaan Suomessa vuosittain noin 70 000 tonnia, joista uudelleen käyttöön menee noin 30 % ja kierrätykseen 14 %.  Lue lisää tekstiilijätteen kierrätyksen mahdollisuuksista ja uhista täältä.

17797487_10155121338873476_230893598_o

Ei ole niin kovin kauankaan siitä, kun kaikki kodin tekstiilit käytettiin hyvin ja hartaasti. Kaikki mahdollinen korjattiin, aikuisten risoista vaatteista tehtiin pienempiä, kaikki lumput leikattiin siivousräteiksi ja matonkuteiksi, ja lopuilla langan pätkillä täytettiin vaikka tyynyjä. Mitään ei jäänyt yli eikä mitään valmistettu liikaa. Nykyään muotikausi on aina vain lyhempi ja halpavaateketjuilla on alerekit pullollaan ympäri vuoden. Kaikkea on liikaa ja ihmiset kuluttavat aina vain enemmän. Ympäristöhaitat eivät ole edes ainut halpavaateteollisuuden ongelmakohta vaan vaatteen valmistus ei yleensä kestä myöskään eettistä tarkastelua. Vaatteiden ekologisuudesta ja eettisyydestä voit lukea lisää esimerkiksi täältä Vihreiden vaatteiden sivuilta.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mitään ei kannata ostaa enään uutena. Kaiken saa käytettynä ja loput voi tehdä itse. Olemme ylittäneet maapallon kantokyvyn jo aikoja sitten ja jokaisen olisi muutettava elintapojaan, jotta mitään toivoa enää puhtaasta elämästä olisi. Lisää voit lukea vaikka WWF:n julkaisemasta Living Planet Report 2016 .

TUUNIssa ekologiset arvot ovat luovuuden pohjalla. Huhtikuussa tuunataan pehmeitä matskuja.  Olemme tuoneet omia käytöstä jääneitä vaatteita, ostaneet kierrätyskeskuksesta vanhoja tekstiilejä ja lankoja ja kaivelleet roskiksia. Käytämme materiaalin loppuun asti.

Hulinan festeille teimmenuorten kanssa monenlaisia tekstiiliteoksia koristamaan paikkaa ja nyt tapahtuman jälkeen ripustimme niitä teoksiksi sekä ulos että ikkunoihin ja räsyistä kudotaan urakalla mattoja ja koreja.

Kaiken voi käyttää uudestaan ja pienillekin paloille löytyy vielä uusi elämä kun käyttää mielikuvitustaan. Kevät näkyy kukissa ja auringoissa.

Ajassa ei tarvitse palata taaksepäin, mutta perinteitä voi päivittää. Räsyt ja kirpparit. Kirjontatyöt ja tupsut. Korit, korut ja kirjavuus. Etnisiä ilmeitä koneilla.

TUUNIssa pohdittiin väriä ja övereitä. Tykättiin kummastakin. Överisti väriä ja kaikkea, paitsi ei uutena, harmaus ja ylikulutus kyllästyttää!

T-paidan tarina:

T-paidan-tarina

-minttu-

eu-blogi

Mun kulttuuri – Mun Kokkola -taidepaja

 

 

seireenit

Postauksen kuvituksena käytetty Jarmo Valtasen taideteosten kuvia                

Tammikuussa aloitimme ”Mun kulttuuri – Mun Kokkola” nimellä kulkevan taidepajakokonaisuuden, jonka K.H.Renlundin museo – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo tuottaa osana valtakunnallista Mun juttu – meidän tulevaisuus –hanketta. Museo toimii hankkeessa osatoteuttajana.  Pajakokonaisuutta lähdettiin työstämään kulttuuriperinnön käsitteen ympärille. Mukaan lupautuneet taiteilijat ovat kaikki erityyppisiä joten eri tekniikat tulevat kevään ja syksyn aikana varmasti nuorille tutuiksi. Teatterikuraattorin panos muodostuu myös tärkeäksi, sillä ryhmäytymiseen ja teeman herättelyyn käytetty aika on tärkeää, jotta pajan aikana teemoja ei raapaistaisi vain pinnalta.

IMG_7935

 

”Aloitustapaamisen järjestäminen ammatilaisen vetämänä pari kuukautta ennen varsinaista työpajaa oli onnistunut ja suositeltava tapa vastaavissa hankkeissa. Sen muutaman tunnin aikana, mitä tapaaminen kesti, nuoret ja minä, työpajan vetäjä, opimme tuntemaan toisiamme jo sen verran, että työpajan alkaessa meidän ei tarvitse jännittää toisiamme enää niin paljon eli voimme siirtyä itse tekemiseen nopeammin ja luontevammin. 

Tapaamisen jälkeen loin whatsappryhmän, mihin olen laittanut tulevaan työpajaan liittyvää kuvamateriaalia ajatusten ja ideoiden herättämiseksi.”

Näin kirjoitti taiteilija Jarmo Valtanen ”Mun kulttuuri – Mun Kokkola” -ryhmän tapaamisen jälkeen. Kokoonnuimme tuolloin tammikuun lopulla Kokkolan kaupunginteatterille nuorten ja Jarmon kanssa pajakokonaisuuteen herättelevään tuokioon teatterikuraattori Esko Tynkkysen johdolla. Esko pisti meitä miettimään, minkälaista roolia kulttuuri, perinne ja perinteet elämässämme näyttelevätkään. Pohdimme myös nuorten kesken, minkälaisiin paikkoihin nuoruus Kokkolassa liittyy, nouseeko jokin paikka esille kaikkien kertomuksissa vai onko se paikka jokaiselle omansa. Nuoret mainitsivat esimerkiksi kirjaston, missä on mukava paitsi viettää aikaa mutta myös sen kiinnostavan arkkitehtuurin. Osa nuorista mainitsi meren rannan, joillekin kavereiden kanssa kokoontuminen laavulla oli mukava tapa viettää aikaa.

Keskusteluiden lomassa Esko johdatteli meidät tekemään kulttuuria tuottavia laitteita kehoistamme, yhdessä. Välillä ”näyttelimme” esimerkiksi sitä, miltä näyttää turistilaumalle opastettu kierros nuorten hengailupaikoissa. Luulen, että jokainen meistä joutui jonkin verran epämukavuusalueemme ulkopuolelle. Jälkikäteen ainakin minä mietin, että välillä epämukavuusalueella on hyvä käydä! Sieltä voi aina tarttua mukaan jotain uutta. Ja nämä uudet asiat voivat johdatella elämässä aivan uusiin suuntiin, tai vahvistaa omia tavoitteita. Ainakin se luo uskoa itseen ja se jos mikä on tärkeää. Luulenpa, että paras ponnistusalusta elämään on vahva tunne juurista ja hyvä usko itseen.

Näitä teemoja tulemmekin nyt kuluvan vuoden aikana kolmen eri taiteilijan sekä teatterikuraattorin opastuksella pyörittelemään tässä taidepajassa.

 

-Johanna, koordinaattori

 

eu-blogi

 

Hulinaa Tuunissa

Oman matkani juuret kohti aktiivista kulttuuri- ja kansalaisvaikuttajaa nojaavat tiukasti erilaisten tapahtumien järjestelyihin, niin nuorena likkana, kuin nyt vanhempana tätinäkin. Yhdessä tekeminen, vapaaehtoistyö ja  oman kulttuurin luominen omista lähtökohdista voimauttaa ihmistä. Se, että voi itse tehdä ja luoda uutta, antaa tunteen siitä, että asioihin voi vaikuttaa, ei vain vastaanottaa. Kun minua pyydettiin tekemään tulevan Vaihtoehtomusiikin festivaalin, Hulinafestin dekoraatioita, tiesin heti, että haluan pyytää Tuunilaiset mukaan hommiin, jotta voimme jakaa yhdessä tapahtuman tuottamiseen ja yhteiseen projektiin liittyvän kokemuksen. Luoda yhteisen, poikkitaiteellisen teoksen ja täydentää visuaalisella ilmeellä kokonaisvaltaista festarikokemusta myös muille.

hulinafest-kansikuva-2_0-825x510

Pohjana festien visuaaliselle ilmeelle otin bändit ja niiden musan. Suunnittelu alkoi siis musiikista ja niistä mielikuvista, mitä se herätti. Näin mielessäni Berliinin kadut, graffitteja, levyn kansia ja julisteita, sekä roskataidetta, väriä ja tekstiilejä.  Hain inspiraatiota Berliinin roskataidemuseon nettisivuilta ja eri graffittitaiteilijoiden töistä.

 

Aloitimme postereista. Tietokoneaikana harvinaiset, käsinpainetut ja maalatut julisteet näyttivät ihan sairaan hienoilta ja kokeilimme erilaisia pintoja, printtejä ja painotekniikoita ja pohdimme sitä, millaisia me itse olisimme julisteina, elokuvina, bändeinä ja biiseinä.

17310464_10155045555738476_1502768379_o

Teksteiksi julisteisiin nappasimme festien bändien biisien nimiä.

17269711_10155045555708476_911985992_o

 

Julisteilla täytetään maaliskuun lopulla festaripaikan seiniä ja niiden seuraksi tuodaan Graffittitaiteilija Tomi Rajalan töitä ja ehkäpä saadaan myös videoinstallaatioita.

17273329_10155045555158476_1841516245_o

Julisteiden ja graffittien seuraksi kattoon ripustetaan värikkäitä kolmiulotteisia tekstiilitaideteoksia, jotka muodostavan kokonaisuuden ja  yhtenäisen teoksen.

17311466_10155045555143476_739206070_o

Yhteisö, sosiaalisuus, yhdessä tekeminen, vaihtoehtoinen tapa elää.

Ne toimivat. Me toimimme.

Taiteen kautta ja ennen kaikkea ihmisinä.

Projekti ja Hulina jatkuu ensi kerralla.

Stay tuned! Pysy Tuunissa!

-minttu-

eu-blogi

 

Inspiroidutaan ITE taiteesta!

ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta. ITE taiteessa traditionaalisuus on korvattu tekijänsä yksilöllisellä taiteilijuudella ja omaperäisellä luovuudella.  ITE lyhenne viittaa sanoihin Itse Tehty Elämä. Lue lisää täältä!

Tuunissa tutustuttiin eilen K.H. Renlundin ITE-museon  Metsällä ja Savannilla näyttelyyn. Rakennamme itse oman näköistä elämää, teemme taidetta ekologisesti ja niillä materiaaleilla mitä löydämme ympäristöstämme.

ite-logo-www

Tällä kertaa Tuunin tekijät lisääntyivät kolmen tunnin aikana yli puolella ja tutustuimme toisiimme taideteosten kautta. Jokainen etsi näyttelyn seasta itselle mieluisimman työn ja esittelimme toisemme töiden kautta.  Meistä löytyi monenlaista: introverttejä, eläinrakkaita, yöeläjiä, pehmeitä punkkareita, roskataiteilijoita.

Piirsimme hetken museossa, joimme kahvia ja teetä ja pohdimme muotoja ja värejä .

16777009_10154969919618476_827625183_o

ITE-museosta liukastelimme pihan poikki omaan tupaamme Taideleipomoon ja jatkoimme töiden työstämistä pohtien omia juuriamme. Vuosirenkaitamme, niitä asioita, jotka meistä on tehnyt juuri meidät.

Tekniikka oli tällä kertaa vapaa, materiaalina puiset lastut ja oksasiivut, langat, nauhat, korkit, värit. Inspiraationa ITE- taiteen värikkäät teokset.

Osa jatkoi jo museolla piirtämäänsä luonnosta suoraan päälle. Kuvasta löytyy tiukkoja katseita, kissa ja hän, revontulet ja moniulotteista pintaa. Yksi osa työstä lähti vielä kotiin hakemaan pintaansa väriä. Mitä upeaa väriloistoa!

Yksi otti aiheekseen kauniit, sorjat linnut. Vihreää ja kukan terälehtiä. Vapauden pyrähdys ja kaunis ihmishahmo. Tämäkin kokonaisuus jäi vielä leipomoon odottamaan jatkokäsittelyä.

Yksi valitsi museosta herkän karhun aiheekseen, kaunista metsän ruskeaa ja vihreää. Puinen aihe jatkui vielä pajalla liimalla ja maalilla, kauniita vuosirenkaita. Tämäkin valmis työ paljastuu ensi kerralla.

16776970_10154969974708476_643793585_o

Savannilla ja metsällä kohtasimme myös mahtavia lintuja:

Vaaleanpunapäisiä korppikotkia. Kauniita piirrustuksia, herkkiä pieniä, oransseja siipiä ja ideanpaikkoja. Nekin ripustetaan roikkumaan ensi viikolla.

Öisin lentäviä pöllöjä. Tarkkaa piirrustusta ja ompelijan sormia ilman ainuttakaan neulaa.

Toiset saapuivat vasta tässä vaiheessa, ottivat inspiraationsa kuvista ja jatkavat työskentelyä ensi kerralla.

16777090_10154969972688476_914776554_o

Tällä kertaa olimme kaikki ihanan keskeneräisiä.  Pienen hetken kaikki paikalla. Yksi jäi kokonaan kuvaamattakin, toiselta ei kuvattu edes nopeaa maalausta, kolmannelta piirrustustakaan. Kaikki valmiit työt jäi vasta ensi kertaan.  Keskityimme siihen, että olisi hyvä olla. Että jokainen ehti tulla mukaan ja kuuli, keitä me muut olimme. Jatkamme tutustumista ensi kerralla. Jatkamme töitämme ensi kerralla.

16804643_10154969972993476_1656711976_o

Sitä elämä on. Jatkumista, vuosirenkaita, hetkiä, jotka tekevät meistä meitä, pienen pieniä viivoja kannoissa. Kasvamme jokainen omana itsenämme, osana sitä suurta systeemiä, missä elämme.

-minttu-

eu-blogi