Ekologista, kriittistä ja luovaa sadonkorjuuta EKOVingen puutarhalla

Vaikka Mun Juttu-hanke jatkuu vielä vuoden loppuun, järjestettiin puutarhalla hankkeen tuloksia ylistävät Sadonkorjuujuhlat jo nyt ennen pakkasia. Korjasimme yhdessä satoa puutarhalta ja taidepajoista ja juhlassa nautittiin monin aistein hetken läsnäolosta.

davdavdavWP_20170922_18_44_19_Prodav

Järjestimme puutarhaan ja viereisen rakennuksen aulaan yhden illan pop-up taidenäyttelyn Taidepaja Tuunin ja kolmen eri  ITE-taiteilijan (Jarmo Valtanen, Tapani Kokko ja Niina Mantsinen) vetämien nuorten taidepajojen teoksista.

davdavdavdavdavdav

Puutarha loisti juhlavaloissaan ja tarjoili meille sekä paikan olla, että upean kukkaloiston ja kauniiden pyöräveistosten  lisäksi salaattia, porkkanoita ja kurkkuja.

Sisätiloissa nautittiin nuorten koskettavista ja kantaaottavista musiikkiesityksistä, marjaisista smoothieista ja piirakoista ja upeista maailmaa tutkivien graffittien valokuvista ja ympäristöaiheisista kollaasitöistä.

Pihalla olevat näyttävät puuveistokset ja puutarhan puihin puetut mielen maisemia kuvaavat tekstiiliteokset muuttuivat valon mukana, kuin korostaen sitä, että ihminenkin taiteineen on osa isompaa ekosysteemiä.

Osa taide- ja puutarhapajoihin osallistuvista nuorista tapasi toisensa vasta nyt ja kohtaamisista syntyi myös uusia alkuja yhteiseen tekemiseen.

dav

Sadonkorjuujuhlissa hankkeen tavoitteet konkretisoituivat toteen myös meille EKOthinktankin menetelmää testanneille työntekijöille: nuorten omaehtoinen toiminta, ekologisuus, pyöräily, ITE-taide, elävä kulttuuriperintö, kriittinen ajattelu ja yhteisöllisyys, ne olivat kaikki läsnä juhlissa upealla, yhtenevällä tavalla.

 

dav

Juhlien jälkeen jäin pohtimaan, kuinka kaipaan lisää tämmöistä toimintaa! Käyttäkää pedagogit luovia menetelmiä, yhdistelkää eri aihealueita konkreettisiksi kokemuksiksi, kannustakaa rohkeisiin kokeiluihin ja kriittiseen ajatteluun, painottakaa vahvuuksia, eettisyyttä ja tasa-arvoa! Nuoret, perustakaa laatikkopuutarhoja, vallatkaa julkisia tiloja omiksenne, kierrättäkää, ottakaa kantaa joko taiteen keinoin tai muuten, luottakaa itseenne ja omaan ilmaisuunne. Teillä, meillä, on koko tulevaisuus käsissämme!

-minttu-

eu-blogi

 

Advertisements

Taide on valoa, valo on taidetta.

Nuorten taidepaja Tuunissa työstetään valoa. Sisäisen valon parissa työskennellään joka kerta kun pohditaan niitä keinoja,  miten valo pääsee ulos ja sisään silloinkin kun on pimeää. Ihmistä verrataan ruukkuun, jossa säröjen kautta valo pääsee paremmin sisään, mutta voisi ajatella, että säröistä valo pääsee hyvin myös ulos.

img_20170911_0956421.jpg

Minna Hokkanen väitti Taiken järjestämän seminaarin puheenvuorossaan, ettei taide ole resepti, taide on.  Taide ei tottele, eikä sitä voi komentaa. Taide on olemassa, koska on. Taiteen äärellä ajatus voi muuttua ja erilaiset asiat saavat uusia kytköksiä. Ajattelen, että itse tehty taide on sen sisäisen valon tulosta, jonka päästämme itsestämme ulos muidenkin nähtäväksi. Itseään ja ympäristöään voi ymmärtää uudella tavalla. Joskus toisen avulla valon saa helpommin houkuteltua ulos, etenkin silloin kun yksin ei ehkä osaa tai jaksa. Joskus valo pääsee ulos helpommin silloin kun välineet on esillä ja on tila ja aika, missä työstää asioita. Joskus toisen valo, vaikka kaunis sana, ele tai kosketus houkuttaa valon ulos meistä itsestäkin.

dav

Ihan konkreettisesti teemme tällä viikolla valotaidetta Hulina Ryn järjestämälle KOHINA festivaalille.  Kohina on toista kertaa Kokkolassa järjestettävä ambient-musiikin festivaali. Ambient musiikissa keskitytään selvien melodioiden sijaan tunnelmien luomiseen. Selvien muotojen sijaan luomme myös visuaalisen ilmeen erilaisten pintojen ja valojen avulla. Työstämme paperisia lyhtyjä, maalaamme valkoisella valkoiselle, teemme piirtoheittimien avulla valoja, varjoja ja veden varjon avulla myös muotoja, kokoamme kuittirullista eläviä seiniä ja päästämme muuten pimeään teatteriin luonnonvalon luomaan tunnelmaa, jota ei voi etukäteen ennustaa. Lisään kuvia festareiden lopputuloksesta ensi postauksessa. Tervetuloa myös paikan päälle ensi perjantaina ja lauantaina katsomaan, kuuntelemaan, tuntemaan, fiilistelemään!

17626502_1324752030945848_362787016338569286_n

Perjantain lyhtypajassa Kaupan ja kultturin yön tapahtumassa valmistimme jo helppoja, kasaan niitattavia lyhtyjä silkkipaperista, viilunauhasta ja grillitikuista valaisemaan koko ajan lisääntyviä pimeitä iltoja. Muistuttamaan siitä, että pimeydessäkin on valoa, kunhan sen saa syttymään. Teemoittamaan tulevaa talvea masennusta vastaan, kuten yksi pajan nuorista totesi, #fuckdepression.

IMG_20170908_174830[1].jpg

-minttu-

eu-blogi

Mun kulttuuri – Mun Kokkola -taidepaja

 

 

seireenit

Postauksen kuvituksena käytetty Jarmo Valtasen taideteosten kuvia                

Tammikuussa aloitimme ”Mun kulttuuri – Mun Kokkola” nimellä kulkevan taidepajakokonaisuuden, jonka K.H.Renlundin museo – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo tuottaa osana valtakunnallista Mun juttu – meidän tulevaisuus –hanketta. Museo toimii hankkeessa osatoteuttajana.  Pajakokonaisuutta lähdettiin työstämään kulttuuriperinnön käsitteen ympärille. Mukaan lupautuneet taiteilijat ovat kaikki erityyppisiä joten eri tekniikat tulevat kevään ja syksyn aikana varmasti nuorille tutuiksi. Teatterikuraattorin panos muodostuu myös tärkeäksi, sillä ryhmäytymiseen ja teeman herättelyyn käytetty aika on tärkeää, jotta pajan aikana teemoja ei raapaistaisi vain pinnalta.

IMG_7935

 

”Aloitustapaamisen järjestäminen ammatilaisen vetämänä pari kuukautta ennen varsinaista työpajaa oli onnistunut ja suositeltava tapa vastaavissa hankkeissa. Sen muutaman tunnin aikana, mitä tapaaminen kesti, nuoret ja minä, työpajan vetäjä, opimme tuntemaan toisiamme jo sen verran, että työpajan alkaessa meidän ei tarvitse jännittää toisiamme enää niin paljon eli voimme siirtyä itse tekemiseen nopeammin ja luontevammin. 

Tapaamisen jälkeen loin whatsappryhmän, mihin olen laittanut tulevaan työpajaan liittyvää kuvamateriaalia ajatusten ja ideoiden herättämiseksi.”

Näin kirjoitti taiteilija Jarmo Valtanen ”Mun kulttuuri – Mun Kokkola” -ryhmän tapaamisen jälkeen. Kokoonnuimme tuolloin tammikuun lopulla Kokkolan kaupunginteatterille nuorten ja Jarmon kanssa pajakokonaisuuteen herättelevään tuokioon teatterikuraattori Esko Tynkkysen johdolla. Esko pisti meitä miettimään, minkälaista roolia kulttuuri, perinne ja perinteet elämässämme näyttelevätkään. Pohdimme myös nuorten kesken, minkälaisiin paikkoihin nuoruus Kokkolassa liittyy, nouseeko jokin paikka esille kaikkien kertomuksissa vai onko se paikka jokaiselle omansa. Nuoret mainitsivat esimerkiksi kirjaston, missä on mukava paitsi viettää aikaa mutta myös sen kiinnostavan arkkitehtuurin. Osa nuorista mainitsi meren rannan, joillekin kavereiden kanssa kokoontuminen laavulla oli mukava tapa viettää aikaa.

Keskusteluiden lomassa Esko johdatteli meidät tekemään kulttuuria tuottavia laitteita kehoistamme, yhdessä. Välillä ”näyttelimme” esimerkiksi sitä, miltä näyttää turistilaumalle opastettu kierros nuorten hengailupaikoissa. Luulen, että jokainen meistä joutui jonkin verran epämukavuusalueemme ulkopuolelle. Jälkikäteen ainakin minä mietin, että välillä epämukavuusalueella on hyvä käydä! Sieltä voi aina tarttua mukaan jotain uutta. Ja nämä uudet asiat voivat johdatella elämässä aivan uusiin suuntiin, tai vahvistaa omia tavoitteita. Ainakin se luo uskoa itseen ja se jos mikä on tärkeää. Luulenpa, että paras ponnistusalusta elämään on vahva tunne juurista ja hyvä usko itseen.

Näitä teemoja tulemmekin nyt kuluvan vuoden aikana kolmen eri taiteilijan sekä teatterikuraattorin opastuksella pyörittelemään tässä taidepajassa.

 

-Johanna, koordinaattori

 

eu-blogi

 

Valoa, varjoa ja roskataidetta

Tiedättekö, että maailma hukkuu roskaan? Tuottamamme jätteen määrä kasvaa koko ajan hurjaa vauhtia. Sekä Tyynellä Valtamerellä että Atlantilla kelluu valtavia, maanosien kokoisia muovilauttoja ja ennustetaan, että pian maailman merissä on enemmän muovia kuin kaloja. Lisää aiheesta voi lukea vaikka täältä tai täältä.

Roskan kierrätyksen myötä materiaali saa onneksi edes uuden elämän. Kierrättämisen myötä myös huomaa, kuinka paljon kääreitä ostamissamme tavaroissa on. Tulee mietittyä, miksi muoviin kääritään kaikki, kun vaihtoehtojakin on. Maailma on kyllä onneksi pikkuhiljaa heräämässä.  Esimerkiksi Intiassa kiellettiin juuri kokonaan ikiaikaisesti säilyvän, kierrätykseen kelpaamattoman muovin käyttö (lue lisää täältä). Ranskassa kiellettiin muoviset kertakäyttöastiat (asiasta voit lukea vaikka täältä). Toivon, ettei aiheen pariin herätä liian myöhään.

16667747_10154947702153476_1830692284_o

Tuunissa ekologisuus on tärkeä arvo. Käytämme luovuutta myös siihen, miten vanhasta saa jälleen uutta. Miten roskasta saa käyttökelpoista. Ja löytyykö vaihtoehtoja uuden ostamiselle?

16710333_10154947701663476_1167706179_o

Itse olen aina nähnyt kierrätyskeskukset ja roskikset parhaina askartelumateriaalin varastoina. Ensinnäkin, ne ovat halpoja tai ilmaisia ja toiseksi,ei koskaan tiedä mitä jännittävää löytyy. Kolmanneksi, kierrätys ei lisää maailman jätetaakkaa.

16650903_10154947702168476_2095573883_o.jpg

Kävin täydentämässä Tuunin askarteluvarastoja. Esimerkiksi Ekocenteristä löytyi vanhoja ruotsalaisia viikkolehtiä ja maailman kauneimmat lintupelikortit, jotka löysivät heti tiensä taideteoksiin.

16667612_10154947701793476_1505296618_o

Senteillä ja euroilla voi löytää mitä mielenkiintoisimpia elementtejä, nappeja, helmiä, nauhoja, pitsejä, niittejä, renkuloita, rinkuloita. Roskista saa yllättävän näyttäviä yksityiskohtia. Myös työkaluja, saksia, vasaroita, veitsiä ja pihtejä löytää joskus ihan pilkkahintaan.

16709333_10154947701708476_1016410870_o.jpg

Eilen atkoimme Puu-teeman työstöä nuorten kanssa pohtimalla omia valo- ja varjopuolia. Niitä oksia, jotka ovat jostain syystä katkenneet liian isojen myrskyjen tai taakkojen painosta. Niitä versoja, jotka kasvavat tuuheina. Materiaalina käytimme pihalta löytyneitä katkenneita oksia, rautalankaa ja kaikkea roskaa mitä Tuunin lootista löytyi.

Osa lähti pohtimaan itse materiaalia.  Miten luopua kontrollista materiaalin edessä, jolla tuntuu olevan oma tahto? Mitä sitten, kun lanka ei taivukaan kuten sen pitäisi tai kun oksat katkeaakin kesken matkan? Miten antautua olemaan vain, hyväksyä matkalle tulleet esteet ja jatkaa silti.

16650983_10154947701788476_406532197_o

Osa lähti pohtimaan omia vahvuuksiaan ja sitä valoa mikä elämässä on.

16709401_10154947702073476_719061661_o.jpg

Yksi jatkoi edellisen työnsä suojaisaa teemaa rakentamalla häkkiä riippukeinuineen.

16710263_10154947702078476_374628660_o.jpg

Minun puuni kasvoi mustaa ja valkoista ja vähän vihreää.

16710582_10154947999353476_2088733860_o

Oli valkoista pitsiä, mustaa ja yön lintu. Höyheniään vielä odotellen.

16710600_10154947701658476_595164340_o

Oli punaista ja mustaa. Pieni Tikli oksillaan. Silkkinauhasta roikkuen.

Oli avoin riemukas häkki iloineen ja suruineen.

16650882_10154947701983476_1673193940_o

Yhdessä ne sulattivat paperiset hiutaleet ja valloittivat taideleipomon ikkunan.

16710348_10154947701698476_723464609_o

Totesimme olevamme täynnä valoja ja varjoja.

Jokaikinen.

Olevamme itsejämme juuri niiden kaikkien vuoksi.

-minttu-

eu-blogi