Puutarhan terveiset

20170808_160825

Ekovingen puutarhalla kasvukausi alkaa olemaan loppusuoralla. Juureksista retiisit valmistuivat nopeasti ja olivat kookkaita ja syömäkelpoisia jo heinäkuun puolessa välissä. Porkkanat, nauriit ja perunat valmistuvat vielä. Tampereen seudulta lahjoituksena saamamme raparperi juurtuu onnellisesti yhteen kasvatuslaatikoista ja tuottaa myös pienen sadon. Yrtit kuten persilja, salvia, mintut ja sitruunaruoho viihtyivät välillä ulkona ja välillä sisällä kasvihuoneessa. Niitä on napsittu pitkin kesää.

20170808_160540Kasvihuoneessa kukoistaa parhaillaan. Tomaatit, paprikat ja kurkut ovat kukkineet ja pienet hedelmän alut ovat jo näkyvissä. Osa avomaakurkuista ovat jo valtavan kokoisia. Jännäksi käy ehtivätkö tomaatit ennen hallaa kypsiksi vai joudummeko hiukan lämmittämään kasvihuonetta muutamia viikkoja sähköpatterin avulla.

20170815_171723

Puutarhalle tehtiin eurolavoista penkkejä jotka on tarkoitus vielä maalata sopivilla sävyillä ennen syksyä.

-jouni-

eu-blogi

Vaja kierrätetystä puusta

Ekovingelle rakentui vaja kierrätetystä “roskapuusta”. Vingenkadun remontista jääneet kevyet “eurolavat” tulivat käyttöön Ekovingen puutarhalla. Vajoja rakennettiin peräti kaksi kappaletta. Nyt pysyy romut kuivassa vaikka kesä vähän kastelisikin.

Parasta näiden vajojen rakentamisessa oli suunnittelu ja sommittelu käytössä olevan puutavaran ehdoilla. Materiaalikulut koostuivat pelkistä ruuveista ja muutamista kulmaraudoista, kaikki muu oli kierrätettyä. Näistä puisista “trukinlavoista” rakennettaessa on kyllä vain mielikuvitus rajana. Niitä jäi käyttämättä useampia, mitäs niistä vielä tekis? Olisko ideoita?

 

-jouni-

 

eu-blogi

Tekstiilijäte taiteeksi ja tavaraksi eli överisti vain väriä, ei kulutusta

Tiesitkö, että kun kasvatetaan yhden t-paidallisen verran puuvillaa, sen kasvattamiseen kuluu noin 7 ja puoli ammeellista vettä, valmistusprosessissa vettä kuluuvielä lisäksi 20 000 teekupin verran ja vaarallisia kemikaaleja käytetään puolentoista jauhopaketin verran.? Vain yhden T-paidan valmistukseen siis. HUH. Urban Times sivusto on julkaissut lyhyesti asian selittävän t-paidan tarinan sarjakuvana. Lisään sen tämän postauksen loppuun.

Tekstiilejä kulutetaan Suomessa vuosittain noin 70 000 tonnia, joista uudelleen käyttöön menee noin 30 % ja kierrätykseen 14 %.  Lue lisää tekstiilijätteen kierrätyksen mahdollisuuksista ja uhista täältä.

17797487_10155121338873476_230893598_o

Ei ole niin kovin kauankaan siitä, kun kaikki kodin tekstiilit käytettiin hyvin ja hartaasti. Kaikki mahdollinen korjattiin, aikuisten risoista vaatteista tehtiin pienempiä, kaikki lumput leikattiin siivousräteiksi ja matonkuteiksi, ja lopuilla langan pätkillä täytettiin vaikka tyynyjä. Mitään ei jäänyt yli eikä mitään valmistettu liikaa. Nykyään muotikausi on aina vain lyhempi ja halpavaateketjuilla on alerekit pullollaan ympäri vuoden. Kaikkea on liikaa ja ihmiset kuluttavat aina vain enemmän. Ympäristöhaitat eivät ole edes ainut halpavaateteollisuuden ongelmakohta vaan vaatteen valmistus ei yleensä kestä myöskään eettistä tarkastelua. Vaatteiden ekologisuudesta ja eettisyydestä voit lukea lisää esimerkiksi täältä Vihreiden vaatteiden sivuilta.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mitään ei kannata ostaa enään uutena. Kaiken saa käytettynä ja loput voi tehdä itse. Olemme ylittäneet maapallon kantokyvyn jo aikoja sitten ja jokaisen olisi muutettava elintapojaan, jotta mitään toivoa enää puhtaasta elämästä olisi. Lisää voit lukea vaikka WWF:n julkaisemasta Living Planet Report 2016 .

TUUNIssa ekologiset arvot ovat luovuuden pohjalla. Huhtikuussa tuunataan pehmeitä matskuja.  Olemme tuoneet omia käytöstä jääneitä vaatteita, ostaneet kierrätyskeskuksesta vanhoja tekstiilejä ja lankoja ja kaivelleet roskiksia. Käytämme materiaalin loppuun asti.

Hulinan festeille teimmenuorten kanssa monenlaisia tekstiiliteoksia koristamaan paikkaa ja nyt tapahtuman jälkeen ripustimme niitä teoksiksi sekä ulos että ikkunoihin ja räsyistä kudotaan urakalla mattoja ja koreja.

Kaiken voi käyttää uudestaan ja pienillekin paloille löytyy vielä uusi elämä kun käyttää mielikuvitustaan. Kevät näkyy kukissa ja auringoissa.

Ajassa ei tarvitse palata taaksepäin, mutta perinteitä voi päivittää. Räsyt ja kirpparit. Kirjontatyöt ja tupsut. Korit, korut ja kirjavuus. Etnisiä ilmeitä koneilla.

TUUNIssa pohdittiin väriä ja övereitä. Tykättiin kummastakin. Överisti väriä ja kaikkea, paitsi ei uutena, harmaus ja ylikulutus kyllästyttää!

T-paidan tarina:

T-paidan-tarina

-minttu-

eu-blogi

Mun kulttuuri – Mun Kokkola -taidepaja

 

 

seireenit

Postauksen kuvituksena käytetty Jarmo Valtasen taideteosten kuvia                

Tammikuussa aloitimme ”Mun kulttuuri – Mun Kokkola” nimellä kulkevan taidepajakokonaisuuden, jonka K.H.Renlundin museo – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo tuottaa osana valtakunnallista Mun juttu – meidän tulevaisuus –hanketta. Museo toimii hankkeessa osatoteuttajana.  Pajakokonaisuutta lähdettiin työstämään kulttuuriperinnön käsitteen ympärille. Mukaan lupautuneet taiteilijat ovat kaikki erityyppisiä joten eri tekniikat tulevat kevään ja syksyn aikana varmasti nuorille tutuiksi. Teatterikuraattorin panos muodostuu myös tärkeäksi, sillä ryhmäytymiseen ja teeman herättelyyn käytetty aika on tärkeää, jotta pajan aikana teemoja ei raapaistaisi vain pinnalta.

IMG_7935

 

”Aloitustapaamisen järjestäminen ammatilaisen vetämänä pari kuukautta ennen varsinaista työpajaa oli onnistunut ja suositeltava tapa vastaavissa hankkeissa. Sen muutaman tunnin aikana, mitä tapaaminen kesti, nuoret ja minä, työpajan vetäjä, opimme tuntemaan toisiamme jo sen verran, että työpajan alkaessa meidän ei tarvitse jännittää toisiamme enää niin paljon eli voimme siirtyä itse tekemiseen nopeammin ja luontevammin. 

Tapaamisen jälkeen loin whatsappryhmän, mihin olen laittanut tulevaan työpajaan liittyvää kuvamateriaalia ajatusten ja ideoiden herättämiseksi.”

Näin kirjoitti taiteilija Jarmo Valtanen ”Mun kulttuuri – Mun Kokkola” -ryhmän tapaamisen jälkeen. Kokoonnuimme tuolloin tammikuun lopulla Kokkolan kaupunginteatterille nuorten ja Jarmon kanssa pajakokonaisuuteen herättelevään tuokioon teatterikuraattori Esko Tynkkysen johdolla. Esko pisti meitä miettimään, minkälaista roolia kulttuuri, perinne ja perinteet elämässämme näyttelevätkään. Pohdimme myös nuorten kesken, minkälaisiin paikkoihin nuoruus Kokkolassa liittyy, nouseeko jokin paikka esille kaikkien kertomuksissa vai onko se paikka jokaiselle omansa. Nuoret mainitsivat esimerkiksi kirjaston, missä on mukava paitsi viettää aikaa mutta myös sen kiinnostavan arkkitehtuurin. Osa nuorista mainitsi meren rannan, joillekin kavereiden kanssa kokoontuminen laavulla oli mukava tapa viettää aikaa.

Keskusteluiden lomassa Esko johdatteli meidät tekemään kulttuuria tuottavia laitteita kehoistamme, yhdessä. Välillä ”näyttelimme” esimerkiksi sitä, miltä näyttää turistilaumalle opastettu kierros nuorten hengailupaikoissa. Luulen, että jokainen meistä joutui jonkin verran epämukavuusalueemme ulkopuolelle. Jälkikäteen ainakin minä mietin, että välillä epämukavuusalueella on hyvä käydä! Sieltä voi aina tarttua mukaan jotain uutta. Ja nämä uudet asiat voivat johdatella elämässä aivan uusiin suuntiin, tai vahvistaa omia tavoitteita. Ainakin se luo uskoa itseen ja se jos mikä on tärkeää. Luulenpa, että paras ponnistusalusta elämään on vahva tunne juurista ja hyvä usko itseen.

Näitä teemoja tulemmekin nyt kuluvan vuoden aikana kolmen eri taiteilijan sekä teatterikuraattorin opastuksella pyörittelemään tässä taidepajassa.

 

-Johanna, koordinaattori

 

eu-blogi

 

Hulinaa Tuunissa

Oman matkani juuret kohti aktiivista kulttuuri- ja kansalaisvaikuttajaa nojaavat tiukasti erilaisten tapahtumien järjestelyihin, niin nuorena likkana, kuin nyt vanhempana tätinäkin. Yhdessä tekeminen, vapaaehtoistyö ja  oman kulttuurin luominen omista lähtökohdista voimauttaa ihmistä. Se, että voi itse tehdä ja luoda uutta, antaa tunteen siitä, että asioihin voi vaikuttaa, ei vain vastaanottaa. Kun minua pyydettiin tekemään tulevan Vaihtoehtomusiikin festivaalin, Hulinafestin dekoraatioita, tiesin heti, että haluan pyytää Tuunilaiset mukaan hommiin, jotta voimme jakaa yhdessä tapahtuman tuottamiseen ja yhteiseen projektiin liittyvän kokemuksen. Luoda yhteisen, poikkitaiteellisen teoksen ja täydentää visuaalisella ilmeellä kokonaisvaltaista festarikokemusta myös muille.

hulinafest-kansikuva-2_0-825x510

Pohjana festien visuaaliselle ilmeelle otin bändit ja niiden musan. Suunnittelu alkoi siis musiikista ja niistä mielikuvista, mitä se herätti. Näin mielessäni Berliinin kadut, graffitteja, levyn kansia ja julisteita, sekä roskataidetta, väriä ja tekstiilejä.  Hain inspiraatiota Berliinin roskataidemuseon nettisivuilta ja eri graffittitaiteilijoiden töistä.

 

Aloitimme postereista. Tietokoneaikana harvinaiset, käsinpainetut ja maalatut julisteet näyttivät ihan sairaan hienoilta ja kokeilimme erilaisia pintoja, printtejä ja painotekniikoita ja pohdimme sitä, millaisia me itse olisimme julisteina, elokuvina, bändeinä ja biiseinä.

17310464_10155045555738476_1502768379_o

Teksteiksi julisteisiin nappasimme festien bändien biisien nimiä.

17269711_10155045555708476_911985992_o

 

Julisteilla täytetään maaliskuun lopulla festaripaikan seiniä ja niiden seuraksi tuodaan Graffittitaiteilija Tomi Rajalan töitä ja ehkäpä saadaan myös videoinstallaatioita.

17273329_10155045555158476_1841516245_o

Julisteiden ja graffittien seuraksi kattoon ripustetaan värikkäitä kolmiulotteisia tekstiilitaideteoksia, jotka muodostavan kokonaisuuden ja  yhtenäisen teoksen.

17311466_10155045555143476_739206070_o

Yhteisö, sosiaalisuus, yhdessä tekeminen, vaihtoehtoinen tapa elää.

Ne toimivat. Me toimimme.

Taiteen kautta ja ennen kaikkea ihmisinä.

Projekti ja Hulina jatkuu ensi kerralla.

Stay tuned! Pysy Tuunissa!

-minttu-

eu-blogi